Onk nakei?

Sitsasimme eilen pienellä, mutta ytimekkäällä ja toverillisen kodikkaalla porukalla. nämä olivat nopean laskutoimituksen mukaan viidennet sitsini, ja täytyypä sanoa sillä kokemuksella, että pieni porukka ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Homma pysyi suuren johtajan hanskassa, minkä lisäksi huomionkipeät opettajanalut saivat niin toivoessaan henkilökohtaistakin huomiota ja kaikilla tuntui olevan ihan julmetun kivaa.

Paikalla olleet voinevat yhtyä minuun, kun sanon, että monia arveluttanut teemasitsimeininki ei ollenkaan häirinnyt, päinvastoin. Minun käsitykseni mukaan teema ei pakota mihinkään, vaan teemanmukainen pukeutuminen ja muu meininki on täyttä plussaa. Ja sitä riitti!

Voisiko joku muuten kertoa, mistä toveri Sergei oli peräisin? Tämä minulta on nimittäin päässyt ikävä kyllä unohtumaan.


Huolimatta epäilyksistä, joita saatoin ohikulkijoissa herättää, kun neljän maissa Tuomiokirkkogrillin luona nautiskelin sivistyneesti kahta nakkiani kaikilla mausteilla, (ja alennettuun hintaan!) olin aamuyhdeltätoista ahkerana järjestötoimijana hakemassa sitsikamoja autokuskin roolissa pois Gillesiltä. Sieltä saimme mukaamme kiitokset hyvästä siivouksesta sekä kosolti eilistä risottoa, jonka kuvat silmissämme kiisimme kohti Edulle sitä aamupalaksi nauttimaan.

Risottoa oli sen verran, että torstain Opex-kahvien jatkoksi hetken harkitsimme järjestävämme Opex-risotot, mutta nopean aikataulun vuoksi söimme sitten itse risottomme.


Suuri johtaja, Hän, Veli Tsaari käski myös välittää terveisensä. Rakkaat veljet ja sisaret, muistakaa laittaa ruokaanne riittävä määrä suolaa!



Talvipäiviä odotellessa!
Matti, alias veli Maksim