Sitsit on taustaltaan akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitseillä nautitaan kolmen ruokalajin illallinen, jonka päätteeksi tarjoillaan kahvi ja Jallu tai punssi. Tavoissa on kuitenkin eroja, joskus tarjolla on vain pääruoka salaatilla. Puheiden ja laulujen päätteeksi yleensä skoolataan joko snapsilla tai viinillä. Laulusta riippuen lasi joko tyhjennetään yhdellä kertaa tai siitä vain otetaan pitkä siemaus (ruotsalainen tapa on juoda esimerkiksi snapsi kolmessa huikassa). Skoolattaessa maljaa kohotetaan ensin oman (pöytä)avecin kanssa (miehet oikealle, naiset vasemmalle), seuraavaksi toiselle puolelle ja lopuksi vastapäätä istuvan henkilön kanssa. Laulamiseen liittyen sanotaan, että jos pääruoka on syötäessä vielä lämmintä, sitsien laulunjohtaja (myös seremoniamestari, toast master tai lukkari) ei ole hoitanut hommaansa. Sitsien pukukoodi vaihtelee eri opiskelijajärjestöillä.
Tämä sitsien ”virallinen” (wikipedia) –määritelmä kuvaa mielestämme Opexin sitsien toimivaa ja parhaaksi koettua kaavaa. Sitseillä on hauskaa ja siellä humallutaan, mutta sääntöjen ja tapojen on oltava tiukat ja tarkkaan määritellyt.
Olemme saaneet viime aikoina päässeet nauttimaan myös muiden ainejärjestöjen järjestämistä sitseistä. Viime sitsit Turussa olivat yhteiset Turun kauppakorkeakoulun kanssa, jossa monilla varmasti meni sormi suuhun Opexlaisena, kun vierustoveri alkoi syödä päivällistään vasta tauolta palattuaan. Ja vielä ilman lupaa! Kuka Opexlainen uskaltaa ensimmäisenkään sitsikokemuksen jälkeen edes kuiskata kaverilleen ilman sitsimestarin lupaa? Myös muut käytännöt ja tärkeät tavat olivat selkeästi eri asemassa ja eri muotoisia kuin vain omissa sitseissämme: Puhetta suvaittiin paljon enemmän, ruokaa sai syödä koska vain ja lämpimänä, olut oli kylmää, punssi ei ollut punssi, rangaistukset eivät olleet lainkaan verrannollisia rikkomuksen vakavuuteen nähden. Tässä vain muutamia silmiinpistävimpiä etikettivirheitä Kauppakorkeakoulun sitsitoiminnassa.
Viikko oli ehditty toipua TuKy-sitseistä, kun matkasimme hallituksen kanssa vierailulle Raumalle Opekkaan sitsiperinteitä seuraamaan ja kriittisesti arvioimaan. Raumalle meidät otettiin avosylin vastaan, kaikki olivat vieraanvaraisia ja anteliaita. Tosin jo ennen sitsejä heräsi ankara keskustelu Opexlaisten välillä, tulisiko sitseille pukeutua haalareihin vaiko pukuun. Raumalla kun on yleensä tapana olla haalareissa ja meillä taas puvuissa. Pistettiin riita puoliksi, jolloin lähes kaikilla miehillä oli puvun yläosa ja haalarit alapään peitteenä. Tämä osoittautui toimivaksi kompromissiksi. Ensinnäkin, totesimme heti ensimmäisen laulun jälkeen, että Raumalla ei edes jakseta skoolata laisinkaan (tosin viinaakin tuli pöytään vasta noin tunnin kaljan- ja viininlipittämisen jälkeen). Ihmetystä aiheutti myös ”Punchen kommer”-laulun laulaminen kolmantena kappaleena jo ennen ruokaa. Punssia ei myöskään koko sitsien aikana tullut. Vähäpätöisemmästä tarjoilupuolesta sanottakoon sen verran, että ruokalajeja tarjottiin vain yksi, ja sekin mentiin syömään vielä hieman lämpöisenä.
Kaikista näistä poikkeavuuksista ja etikettikukkasista huolimatta todettakoon, että vietimme kaksi loistavaa iltaa mukavassa seurassa, tutustuen uusiin ihmisiin. Solmimme monta mukavaa sidettä, kunnes Lauri kävi Raumalla apteekissa ja vaihtoi siteet nilkkatukeen.
Lämpimin terveisin, Lauri ja Mikko
