maanantai 14. syyskuuta 2009

Opex-vuosi käyntiin!

Nyt on takana pari viikkoa touhua ja tohinaa, bileitä ja pöhinää. Joukkoomme on saatu uudet ykköset, jotka ovat esityksillään osoittaneet erittäin suurta potentiaalia opexlaisuuden tiellä. Alkuseikkailu, Tunnusta väriä -bileet ja sitsit olivat tästä hyvänä esimerkkinä. Sitseistä pitää jakaa vielä erikseen kiitokset kaikille osallistujille, järjestäjille ja tarjoiluhenkilökunnalle. Oli muuten aivan loistavat sitsit!!
Ykkösillä on vielä koitoksista suurin, komein ja kaunein edessä, nimittäin legendaariset Kastajaiset. Kastajaisissa lunastetaan paikka virallisesti opexlaisten rakkaassa joukossa. Itse odotan Kastajaisia myös siitä syystä, että pääsemme vihdoin korkkaamaan toisen kotimme, eli Lynin, tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Huhujen mukaan Lyni ei ole kuitenkaan entisensä. Tanssiaskelia ennen hiven hidastanut lattioiden tahmeus on vaihtunut uuden karhean kokolattiamaton liukkauteen. Eli jos joku juhlija tuijottaa Kastajaisten jatkoilla lattiaa tyhjä katse kasvoillaan, niin se ei välttämättä johdu siitä, että kyseinen juhlija olisi hivenen humaltunut ja väsynyt illan koitoksista, vaan tuijottamisen syy voi olla yksinkertaisesti uuden kokolattiamaton lumoava kauneus.
Mikään ei kuitenkaan pääty kastajaisiin eikä niiden jatkoille, eikä jatkojen jatkoille, vaan nythän tästä vasta kaikki lähteekin käyntiin. Kostajaiset, Lähiöbussikierros, Sitsit, OKLive, Pikkujouluristeily... kaikki on vielä edessä päin, keväästä puhumattakaan. :P Loistavaa, sanon minä! :)

Kosolti iloa kaikkien syksyyn toivottaa,
- Pj Mikael

torstai 7. toukokuuta 2009

Vapputohinaa

Huhtikuun alussa Edun neljännen kerroksen ilmassa alkoi leijua varma kevään merkki – kotoinen hiivan tuoksu!

Kävi niin, että tämän vuoden vappuboolista tuli vahingossa ihan juotavaa, jopa maukasta! Ensivuonna täytyy kunnostautua ja jättää vaikkapa yksi viininlapotuskerta väliin, ettei booli mene kuin kuumille kiville – loppuu kesken!


Arvon puheenjohtaja hämmentämässä boolia

Pienen alku-ujostelun (ja 80 boolilitran) jälkeen wappukansa uskaltautui myös esiintymislavan äärelle hyppimään musiikin tahtiin. Bändit suoriutuivat tehtävästään erinomaisesti, osin juomiensa ansiosta ja osin niistä huolimatta =)



Osa päätti nauttia aurinkoisista nurmialueista tappiin saakka, ja on se uskomatonta miten paljon jätettä opiskelijat (ei toki missään tapauksessa kukaan meistä) pystyvät jättämään alleen. Huhu kertoo, että viheralueilla on nähty myös TAIKURI, TAIKURI, ja kosolti latvialaisia taikatemppuja.

Tämän jälkeen tapahtumat ovatkin olleet enemmän tai vähemmän hämyisiä... Ehkä juuri tästä syystä vappuperinteet ovat niin hienoja; paikalle pääsee vaikkei oikein enää mitään mistään ymmärtäisikään!

Huh, onneksi on taas vuosi välissä ennen seuraavaa vappua!


Viinitonkan takaa,
Tasku-Matti & Tanja ”toipuu EDELLEEN vapusta” Raato

maanantai 4. toukokuuta 2009

Lavatanssit

Torstaina 23.4. lauma opexlaisia pynttäytyi melkein parhaimpiinsa ja otti suunnan kohti Piikkiötä, jossa Opexin uusi lavatanssiperinne taisi juuri saada alkunsa. Kaikki osallistujat olivat selvästi panostaneet asuihinsa näyttääkseen samalta kuin vanhempansa 30 vuotta sitten lavatansseissa ja siinä onnistuttiin. Piikkiössä meitä odotti melkoisen mahtavat tilukset latoineen, grillikatoksineen ja karaokelaitteineen. Illan aikana ehdittiin muistella miten nallekarhu hyppii hyppynarua ja selvittää illan mölkkymestari. Saimme myös nauttia mahtavasta humppabändistä, joka koostui omista rakkaista opexlaisistamme. Elävästä musiikista saimme nauttia useaan otteeseen illan aikana ja pienet tauot välillä, jolloin ehdimme laulaa karaokea ja maistella oikeiden maalaisisäntien kokkailun tuloksia, tulivat varmasti tarpeen pojille, jotka jaksoivat tanssittaa meitä tyttöjä koko illan.

Takaisin Piikkiöstä lähti bussilastillinen onnellisia ja ehkä jopa hieman väsyneitä opeopiskelijoita. Ilta oli kaikinpuolin onnistunut, eikä kukaan varmasti ehtinyt palella tanssin tiimellyksessä auringon laskettuakaan. Vielä suuret kiitokset bändille, järjestäjille ja kaikille osallistujille. Opexin kevään päättäjäiset oli yksinkertaisesti ihan mahtavat.

Ensikevään lavatansseja odotellessa

Elina

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Vuosisadan viimeisen neljänneksen kunniaksi

Opex ry on suunnilleen saman ikäinen kuin moni meistä, 25 vuotta. Tosin Miikku ja Mikael valaisivat meitä tervetuliaispuheessaan, että Opex on huomattavasti vanhempi ja toiminut joskus jopa ylioppilaskuntana. Itse en tosin muista puheesta juuri mitään, koska vatsan perhoset estivät keskittymisen. Perhoset kuitenkin saivat väistyä hyvän ruoan ja juoman tieltä juhlien edetessä onnistuneesti kohti seuraavaa aamua.


Opexin vuosijuhlia vietettiin siis perjantaina 3.4.2009 omassa rakkaassa Macciavellissämme. Ennen juhlia oli kuitenkin valtava määrä järjestelyjä, joita nimettiin hoitamaan vuosijuhlatyöryhmä. Työryhmään kuuluivat lisäkseni Kaisa, Maija, Miikku, Muusa, Riikka ja Tove. Tehotytsät.

- Sponssiraha – check!
Ensimmäisenä rutistuksena oli saada mahdollisimman paljon sponssirahaa, jotta lipun hinta ei nousisi aivan karmeaksi. Tässä onnistuttiinkin kiitettävästi, sillä 58e vuosijuhlalipusta, joka sisältää jatkot ja silliksen, on varsin edukas hinta. Tosin kiitos tästä kuuluu myös Opexin hallitukselle, joka varasi juhlien järjestämiseen kivasti rahaa.

- Juhlapaikka – check!
Olen tosi tyytyväinen, että päädyimme Macciavelliin. Ravintola toimi juhlatilana hyvin, tarjoilut menivät mallikkaasti, saimme pidettyä cocktail-tilaisuuden ja tanssit aulassa ja muutenkin roudailut ja järjestelyt oli näpsäkkä hoitaa koulunkäynnin ohella.

- Kutsut, julisteet ja käsiohjelmat – check!
Näistä tuli ihan sikahienoja! Kiitos Toven, Toven isän ja Kaisan piirtämän pöllön.

- Koristelut – check!
Epäileville tiedoksi, että visuaalinen tiimimme onnistui luomaan Macciksesta todella juhlavan ja tunnelmallisen!

- Ohjelma – check!
Cockareissa meille esiintyi musiikin sivuaineen Hanuripartio, joka oli ihan mahtava aloitus opeopiskelijoiden juhliin. OKL:n mainetta pääjuhlan puolella piti yllä Opena Abba-sikermällään, joka keräsi valtavasti kehuja, vaikka osa kuorosta saattoikin jo olla juhlien juomatarjoiluista hieman hiprakassa… Toisena esityksenä oli loistavaakin loistavampi showmies TAIKURI, TAIKURI … ei ei ei, vaan JONGLÖÖRI, JONGLÖÖRI! Tämä heppu muun muassa heitteli miekkoja Miikun päällä ja työnsi lusikan nenäänsä soittaen samalla Ukko Nooaa. Mikä tietysti upposi yleisöön kuin häkä!
Juhlapuhujamme Marjukka Karttunen muistutteli Opexia kultaisista ajoista, jolloin meillä on ollut oma salakapakka. Kauniston Heikki kertoi meille daameille, että kyllä he miehet kovasti yrittävät ja lähes kaikki mitä he tekevät on tulkittavissa rakkaudenosoituksiksi. Sirkka Sura puolestaan kuvaili häikäisevän totuudenmukaisesti millaisia Opex-miehet ovat pohjimmiltaan. Ja juhlaväen ääneen kuulumisesta piti huolen laulumestarimme Jenni Saarinen, joka illan mittaan yllytti juhlijat yhä päätähuimaavampiin musiikkisuorituksiin.
Pääjuhlan jälkeen siirryimme aulan puolelle tanssimaan parikymmenpäisen puhallinorkesteri SUMUn tahdissa vanhojen tansseja. Ja ainakin allekirjoittaneen lopun ajan fiiliksiin saatteli tuttua tutummaksi tullut New York, New York. Tra-ta-taadada…

- Jatkot ja sillis – check!
Loppuillan kulusta ja jatkoista on yleensä parempi olla kertomatta liikaa, arvaatte kyllä. Sitkeimmät työryhmäläiset heräsivät aamulla Parkin sohvilta kampaukset ja meikit koskemattomassa kunnossa ja kauniimpina kuin koskaan siivoamaan yön jälkiä ja järjestämään väsyneille juhlijoille silliaamiaista, joka näytti tulevan monelle tärisevälle otukselle tarpeeseen.


Nyt juhlasta pikkuhiljaa kolmessa viikossa toipuneena voi sitten kiittää kaikkia, jotka osallistuivat juhlan järjestämiseen ja erityisesti tietysti juhlijoita, jotka tekivät järjestelyt niiden arvoisiksi! Viiden vuoden päästä uudestaan! Check!


Hannele, vuosijuhlamarsalkka

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Hävittäjä-Hakkaraisen matkassa

Opexin luokkaretki starttasi jälleen aikaisena huhtikuun puolivälin aamuna Educariumin pihasta. Retkelle oli saatu 30 innokasta osallistujaa, joista suurin osa varmasti lapsenmielisiä. Matkaan oli pakattu huikea määrä pullaa ja muita leivonnaisia Kosken leipomosta ja Hämeenkadun Naanatalin Aurinkoisesta. Näillä eväin oli upea lähteä matkaan hyisestä, mutta aurinkoisesta Turusta.

Ensiksi suuntasimme kohti Sastamalaa (poliittisesti korrekti Vammala) ja matkalla saimme kuulla Oripäästä (lausutaan Oripppää) ja Huittisista paikallisilta opexlaisilta. Tunnelmaan virittäydyimme myös lukemalla Mauri Kunnaksen kirjoja. Nostalgian ja lapsuusmuistojen siivittämänä olimmekin tuota pikaa Sastamalassa.

Sastamalassa pysähdyimme ensimmäisen kerran ja leivonnaislaatikot aukesivat. Pienen odottelun jälkeen pääsimme ohjatusti tutustumaan Herra Hakkaraisen taloon eli kansan kielellä voisi puhua Mauri Kunnaksen museosta. Hakkaraisen talossa oli neljä näyttelyä, Koirien Kalevala, Pyöreän pöydän ritarit, Avaruus ja Koiramäki. Herra Hakkarainen itse nukkui koko ajan ja häiritsi kuorsauksellaan hieman faktojen kuuntelua, mutta hänen talonsahan se oli.

Unissakävelevän herran koti

Luennon jälkeen pääsimme itse leikkimään ja leikkikaveriksi saimmekin joukon eskarilaisia lapsia. Kohokohdiksi muodostui kuuhyppely täysissä varusteissa, ritarien miekkataistelut (joissa eskarilaiset päihittivät Opexlaiset puhtaasti) ja Herra Hakkaraisen tähdittämä nukketeatterinäytelmä.

Talosta löytyi myös monipuolinen kauppa, jossa laadukkaita Mauri Kunnas -aiheisia tuotteita oli perheen pienimmille ja suuremmillekin. Tunnnin leikkimisen jälkeen avaruusmukit yms. ja Hakkaraisen limut matkassa suunnattiin kohti Tamperetta.

Hiukan ennen Tampereelle saapumista saimme nauttia tamperelaisvitseistä, jotma pj-Vaalgamaa esitti innokkaasti pakone edessä. Saavuimme Tampereelle aivan Särkänniemen vierestä ja ensiksi suunnistimme keskustan itäpuolelle Tampere-talon viereen Tampereen Yliopistolle ruokailemaan. Vaihtoehtoina hernekeitto pannarilla 1,90 ja härän jauhelihapihvi 2,85. Maittavan ruoan jälkeen massiiviselta yliopistokompleksilta siirryttiin vapaassa järjestyksessä Tammelan torille. Siellä moni maisteli kuuluisaa mustaa makkaraa toisten tyytyessä kahviin ja limppariin viihtyisässä torikahvilassa. Aurinko porotti oikein mukavasti opexlaisten valuessa pikkuhiljaa takaisin kohti yliopistoaluetta ja tilausbussia.

Seuraavalle etapille suunnaksi otettiin Pirkkala ja Satakunnan lennosto aivan Tampereen lentokentän vieressä. Siellä tutustuimme (ilman kameroita) suomalaiseen Hornet-hävittäjään ja ihka oikeaan hävittäjälentäjään. Vaikka emme saaneetkaan edustavamman näköistä nuorta aliluutnanttia saimme todellisen lentäjä-ässän kertomaan meille tästä Suomen puolustuksen tukipilarista. Hornetteja on Suomessa yhteensä 63 ja aktiivisia lentäjiä näillä koneilla on enemmän kuin yksi, mutta vähemmän kuin kaksi per kone.

Hornetti!

Saimme tietää paljon lentäjien koulutuksesta ja lentäjäksi ryhtymisen vaatimuksista sekä tietysti käytettävissä olevista resursseista. Yritti vain tappamisen taidon osaava lentäjä vielä väittää, että Top Gun elokuva on muuten uskottava kuvaus lentäjien elämästä, paitsi että paidatonta rantalentistä harrastetaan vähemmän. Uskoo ken tahtoo. Saimme kysyä vapaasti kysymyksiä bensankulutuksesta yms. ja kiertelimme konetta ympäri ihastelemassa sen tulivoimaa, muotoilua ja vaikka mitä.

Sitten koitti taas paluu siviiliin ja seuraavaksi suuntasimmekin taas lähelle keskustaa. Havumetsäisen Pyynikin harjun päällä sijaitsee kuuluisa kahvila eli munkkibaari, jossa luokkaretkeläiset vetelivät munkkia ja simaa kuin vappuna konsanaan. Tuoreet munkit olivat varsin pehmeitä, lämpimiä ja maittavia. Kahvilan yhteydessä on myös Pyynikin näkötorni, jonka huipulta näkee yli koko Tampereen. Aivan Näsinneulan korkeuksiin ei ylletty, mutta järvisuomalaiset näkymät olivat siitä huolimatta oikein komeat.

Pyynikin näkötorni ja kahvila

Luokkaretki korkattiin vielä bussin ruumasta löydetyillä leivosherkuilla ja koko ryhmä ikuistettiin oikeaan luokkakuvaan kahvilan vieressä. Siitä bussi porhalsikin kohti Turkua ja matkalaisia viihdytti Juno-elokuva, josta elokuvaa seuranneille jäi varmasti hyvä maku kuten koko päivästä ja kaikista herkuista.

Kiitoksia kaikille mukana olleille.
- Sakari

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Meillä se on sitsikulttuuri parhaimmillaan!

Sitsit on taustaltaan akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitseillä nautitaan kolmen ruokalajin illallinen, jonka päätteeksi tarjoillaan kahvi ja Jallu tai punssi. Tavoissa on kuitenkin eroja, joskus tarjolla on vain pääruoka salaatilla. Puheiden ja laulujen päätteeksi yleensä skoolataan joko snapsilla tai viinillä. Laulusta riippuen lasi joko tyhjennetään yhdellä kertaa tai siitä vain otetaan pitkä siemaus (ruotsalainen tapa on juoda esimerkiksi snapsi kolmessa huikassa). Skoolattaessa maljaa kohotetaan ensin oman (pöytä)avecin kanssa (miehet oikealle, naiset vasemmalle), seuraavaksi toiselle puolelle ja lopuksi vastapäätä istuvan henkilön kanssa. Laulamiseen liittyen sanotaan, että jos pääruoka on syötäessä vielä lämmintä, sitsien laulunjohtaja (myös seremoniamestari, toast master tai lukkari) ei ole hoitanut hommaansa. Sitsien pukukoodi vaihtelee eri opiskelijajärjestöillä.

Tämä sitsien ”virallinen” (wikipedia) –määritelmä kuvaa mielestämme Opexin sitsien toimivaa ja parhaaksi koettua kaavaa. Sitseillä on hauskaa ja siellä humallutaan, mutta sääntöjen ja tapojen on oltava tiukat ja tarkkaan määritellyt.

Olemme saaneet viime aikoina päässeet nauttimaan myös muiden ainejärjestöjen järjestämistä sitseistä. Viime sitsit Turussa olivat yhteiset Turun kauppakorkeakoulun kanssa, jossa monilla varmasti meni sormi suuhun Opexlaisena, kun vierustoveri alkoi syödä päivällistään vasta tauolta palattuaan. Ja vielä ilman lupaa! Kuka Opexlainen uskaltaa ensimmäisenkään sitsikokemuksen jälkeen edes kuiskata kaverilleen ilman sitsimestarin lupaa? Myös muut käytännöt ja tärkeät tavat olivat selkeästi eri asemassa ja eri muotoisia kuin vain omissa sitseissämme: Puhetta suvaittiin paljon enemmän, ruokaa sai syödä koska vain ja lämpimänä, olut oli kylmää, punssi ei ollut punssi, rangaistukset eivät olleet lainkaan verrannollisia rikkomuksen vakavuuteen nähden. Tässä vain muutamia silmiinpistävimpiä etikettivirheitä Kauppakorkeakoulun sitsitoiminnassa.

Viikko oli ehditty toipua TuKy-sitseistä, kun matkasimme hallituksen kanssa vierailulle Raumalle Opekkaan sitsiperinteitä seuraamaan ja kriittisesti arvioimaan. Raumalle meidät otettiin avosylin vastaan, kaikki olivat vieraanvaraisia ja anteliaita. Tosin jo ennen sitsejä heräsi ankara keskustelu Opexlaisten välillä, tulisiko sitseille pukeutua haalareihin vaiko pukuun. Raumalla kun on yleensä tapana olla haalareissa ja meillä taas puvuissa. Pistettiin riita puoliksi, jolloin lähes kaikilla miehillä oli puvun yläosa ja haalarit alapään peitteenä. Tämä osoittautui toimivaksi kompromissiksi. Ensinnäkin, totesimme heti ensimmäisen laulun jälkeen, että Raumalla ei edes jakseta skoolata laisinkaan (tosin viinaakin tuli pöytään vasta noin tunnin kaljan- ja viininlipittämisen jälkeen). Ihmetystä aiheutti myös ”Punchen kommer”-laulun laulaminen kolmantena kappaleena jo ennen ruokaa. Punssia ei myöskään koko sitsien aikana tullut. Vähäpätöisemmästä tarjoilupuolesta sanottakoon sen verran, että ruokalajeja tarjottiin vain yksi, ja sekin mentiin syömään vielä hieman lämpöisenä.

Kaikista näistä poikkeavuuksista ja etikettikukkasista huolimatta todettakoon, että vietimme kaksi loistavaa iltaa mukavassa seurassa, tutustuen uusiin ihmisiin. Solmimme monta mukavaa sidettä, kunnes Lauri kävi Raumalla apteekissa ja vaihtoi siteet nilkkatukeen.


Lämpimin terveisin, Lauri ja Mikko

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Talvipäivillä on kakkahätä!!

Tervehdys!

Katselin tuossa Talvipäivien mahtavia kuvaotoksia ja mieleni valtasi mukava haikeudentunne. Tämän vuoden talvipäivät Savonlinnassa olivat, ainakin musta, oikein onistuneet ja meno oli mainiota! Varsinkin Varsinkin Tp-kulkueessa oli tunnelmaa;) Mut Maskun makkarat piristivät kummasti sitäkin kokemusta! Maskulla oli paska säkä...

Talvipäiville startattiin iloisin mielin jo aikaisin perjantaiaamulla, jotta matkantekoon jäi mahdollisimman paljon tehokasta aikaa! Tapahtumavastaavamme olivat yhdessä mainion tapahtumatoimikunnan kanssa koonnet mukavaa tekemistä ja onnelliset miehemme saivat lisäksi tämän vuoden erikoisuutena miesten puuhavihot! Onneks niistä riitti riemua myös hamekansalle!!

Majoituskoulukavereiksi saatiin tänä vuonna Joensuu ja he taisivat hetkittäin jopa pitää meistä vähän!! Koululla oli tunnelmaa aamusta aamuun ja taas aamuun. Saatiin myös onnistunut suuren suuri ponileikki heidän kanssaan leikittyä:)Kaikille tuli varmasti myös kovin tutuksi hedelmäpelin arvontamusiikki ja kuolematon Jump..

Tänä vuonna päästiin päivätansseihin kauniiseen ja tunnelmalliseen Olavinlinnaan, kaikkien jonotusminuuttien ja -tuntien jälkeen... Tilanpuuttesta huolimatta Opex osasi luoda tansseihin mahtavaa tunnelmaa kaikkine komeine tanssiasuineen ja -kuvioineen.:)

Kiitos kaikille mahtavasta reissusta!! Talvipäivät on ehdottomasti vuoden kohokohta, joita tulen varmasti muistelemaan vielä kauan opiskelujen jälkeen!
Ensi vuonna kutsuu Jyväskylä! Sitä odotellessa...

terkuin
Miikku punaisine kalsareineen:)