maanantai 27. huhtikuuta 2009

Vuosisadan viimeisen neljänneksen kunniaksi

Opex ry on suunnilleen saman ikäinen kuin moni meistä, 25 vuotta. Tosin Miikku ja Mikael valaisivat meitä tervetuliaispuheessaan, että Opex on huomattavasti vanhempi ja toiminut joskus jopa ylioppilaskuntana. Itse en tosin muista puheesta juuri mitään, koska vatsan perhoset estivät keskittymisen. Perhoset kuitenkin saivat väistyä hyvän ruoan ja juoman tieltä juhlien edetessä onnistuneesti kohti seuraavaa aamua.


Opexin vuosijuhlia vietettiin siis perjantaina 3.4.2009 omassa rakkaassa Macciavellissämme. Ennen juhlia oli kuitenkin valtava määrä järjestelyjä, joita nimettiin hoitamaan vuosijuhlatyöryhmä. Työryhmään kuuluivat lisäkseni Kaisa, Maija, Miikku, Muusa, Riikka ja Tove. Tehotytsät.

- Sponssiraha – check!
Ensimmäisenä rutistuksena oli saada mahdollisimman paljon sponssirahaa, jotta lipun hinta ei nousisi aivan karmeaksi. Tässä onnistuttiinkin kiitettävästi, sillä 58e vuosijuhlalipusta, joka sisältää jatkot ja silliksen, on varsin edukas hinta. Tosin kiitos tästä kuuluu myös Opexin hallitukselle, joka varasi juhlien järjestämiseen kivasti rahaa.

- Juhlapaikka – check!
Olen tosi tyytyväinen, että päädyimme Macciavelliin. Ravintola toimi juhlatilana hyvin, tarjoilut menivät mallikkaasti, saimme pidettyä cocktail-tilaisuuden ja tanssit aulassa ja muutenkin roudailut ja järjestelyt oli näpsäkkä hoitaa koulunkäynnin ohella.

- Kutsut, julisteet ja käsiohjelmat – check!
Näistä tuli ihan sikahienoja! Kiitos Toven, Toven isän ja Kaisan piirtämän pöllön.

- Koristelut – check!
Epäileville tiedoksi, että visuaalinen tiimimme onnistui luomaan Macciksesta todella juhlavan ja tunnelmallisen!

- Ohjelma – check!
Cockareissa meille esiintyi musiikin sivuaineen Hanuripartio, joka oli ihan mahtava aloitus opeopiskelijoiden juhliin. OKL:n mainetta pääjuhlan puolella piti yllä Opena Abba-sikermällään, joka keräsi valtavasti kehuja, vaikka osa kuorosta saattoikin jo olla juhlien juomatarjoiluista hieman hiprakassa… Toisena esityksenä oli loistavaakin loistavampi showmies TAIKURI, TAIKURI … ei ei ei, vaan JONGLÖÖRI, JONGLÖÖRI! Tämä heppu muun muassa heitteli miekkoja Miikun päällä ja työnsi lusikan nenäänsä soittaen samalla Ukko Nooaa. Mikä tietysti upposi yleisöön kuin häkä!
Juhlapuhujamme Marjukka Karttunen muistutteli Opexia kultaisista ajoista, jolloin meillä on ollut oma salakapakka. Kauniston Heikki kertoi meille daameille, että kyllä he miehet kovasti yrittävät ja lähes kaikki mitä he tekevät on tulkittavissa rakkaudenosoituksiksi. Sirkka Sura puolestaan kuvaili häikäisevän totuudenmukaisesti millaisia Opex-miehet ovat pohjimmiltaan. Ja juhlaväen ääneen kuulumisesta piti huolen laulumestarimme Jenni Saarinen, joka illan mittaan yllytti juhlijat yhä päätähuimaavampiin musiikkisuorituksiin.
Pääjuhlan jälkeen siirryimme aulan puolelle tanssimaan parikymmenpäisen puhallinorkesteri SUMUn tahdissa vanhojen tansseja. Ja ainakin allekirjoittaneen lopun ajan fiiliksiin saatteli tuttua tutummaksi tullut New York, New York. Tra-ta-taadada…

- Jatkot ja sillis – check!
Loppuillan kulusta ja jatkoista on yleensä parempi olla kertomatta liikaa, arvaatte kyllä. Sitkeimmät työryhmäläiset heräsivät aamulla Parkin sohvilta kampaukset ja meikit koskemattomassa kunnossa ja kauniimpina kuin koskaan siivoamaan yön jälkiä ja järjestämään väsyneille juhlijoille silliaamiaista, joka näytti tulevan monelle tärisevälle otukselle tarpeeseen.


Nyt juhlasta pikkuhiljaa kolmessa viikossa toipuneena voi sitten kiittää kaikkia, jotka osallistuivat juhlan järjestämiseen ja erityisesti tietysti juhlijoita, jotka tekivät järjestelyt niiden arvoisiksi! Viiden vuoden päästä uudestaan! Check!


Hannele, vuosijuhlamarsalkka

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Hävittäjä-Hakkaraisen matkassa

Opexin luokkaretki starttasi jälleen aikaisena huhtikuun puolivälin aamuna Educariumin pihasta. Retkelle oli saatu 30 innokasta osallistujaa, joista suurin osa varmasti lapsenmielisiä. Matkaan oli pakattu huikea määrä pullaa ja muita leivonnaisia Kosken leipomosta ja Hämeenkadun Naanatalin Aurinkoisesta. Näillä eväin oli upea lähteä matkaan hyisestä, mutta aurinkoisesta Turusta.

Ensiksi suuntasimme kohti Sastamalaa (poliittisesti korrekti Vammala) ja matkalla saimme kuulla Oripäästä (lausutaan Oripppää) ja Huittisista paikallisilta opexlaisilta. Tunnelmaan virittäydyimme myös lukemalla Mauri Kunnaksen kirjoja. Nostalgian ja lapsuusmuistojen siivittämänä olimmekin tuota pikaa Sastamalassa.

Sastamalassa pysähdyimme ensimmäisen kerran ja leivonnaislaatikot aukesivat. Pienen odottelun jälkeen pääsimme ohjatusti tutustumaan Herra Hakkaraisen taloon eli kansan kielellä voisi puhua Mauri Kunnaksen museosta. Hakkaraisen talossa oli neljä näyttelyä, Koirien Kalevala, Pyöreän pöydän ritarit, Avaruus ja Koiramäki. Herra Hakkarainen itse nukkui koko ajan ja häiritsi kuorsauksellaan hieman faktojen kuuntelua, mutta hänen talonsahan se oli.

Unissakävelevän herran koti

Luennon jälkeen pääsimme itse leikkimään ja leikkikaveriksi saimmekin joukon eskarilaisia lapsia. Kohokohdiksi muodostui kuuhyppely täysissä varusteissa, ritarien miekkataistelut (joissa eskarilaiset päihittivät Opexlaiset puhtaasti) ja Herra Hakkaraisen tähdittämä nukketeatterinäytelmä.

Talosta löytyi myös monipuolinen kauppa, jossa laadukkaita Mauri Kunnas -aiheisia tuotteita oli perheen pienimmille ja suuremmillekin. Tunnnin leikkimisen jälkeen avaruusmukit yms. ja Hakkaraisen limut matkassa suunnattiin kohti Tamperetta.

Hiukan ennen Tampereelle saapumista saimme nauttia tamperelaisvitseistä, jotma pj-Vaalgamaa esitti innokkaasti pakone edessä. Saavuimme Tampereelle aivan Särkänniemen vierestä ja ensiksi suunnistimme keskustan itäpuolelle Tampere-talon viereen Tampereen Yliopistolle ruokailemaan. Vaihtoehtoina hernekeitto pannarilla 1,90 ja härän jauhelihapihvi 2,85. Maittavan ruoan jälkeen massiiviselta yliopistokompleksilta siirryttiin vapaassa järjestyksessä Tammelan torille. Siellä moni maisteli kuuluisaa mustaa makkaraa toisten tyytyessä kahviin ja limppariin viihtyisässä torikahvilassa. Aurinko porotti oikein mukavasti opexlaisten valuessa pikkuhiljaa takaisin kohti yliopistoaluetta ja tilausbussia.

Seuraavalle etapille suunnaksi otettiin Pirkkala ja Satakunnan lennosto aivan Tampereen lentokentän vieressä. Siellä tutustuimme (ilman kameroita) suomalaiseen Hornet-hävittäjään ja ihka oikeaan hävittäjälentäjään. Vaikka emme saaneetkaan edustavamman näköistä nuorta aliluutnanttia saimme todellisen lentäjä-ässän kertomaan meille tästä Suomen puolustuksen tukipilarista. Hornetteja on Suomessa yhteensä 63 ja aktiivisia lentäjiä näillä koneilla on enemmän kuin yksi, mutta vähemmän kuin kaksi per kone.

Hornetti!

Saimme tietää paljon lentäjien koulutuksesta ja lentäjäksi ryhtymisen vaatimuksista sekä tietysti käytettävissä olevista resursseista. Yritti vain tappamisen taidon osaava lentäjä vielä väittää, että Top Gun elokuva on muuten uskottava kuvaus lentäjien elämästä, paitsi että paidatonta rantalentistä harrastetaan vähemmän. Uskoo ken tahtoo. Saimme kysyä vapaasti kysymyksiä bensankulutuksesta yms. ja kiertelimme konetta ympäri ihastelemassa sen tulivoimaa, muotoilua ja vaikka mitä.

Sitten koitti taas paluu siviiliin ja seuraavaksi suuntasimmekin taas lähelle keskustaa. Havumetsäisen Pyynikin harjun päällä sijaitsee kuuluisa kahvila eli munkkibaari, jossa luokkaretkeläiset vetelivät munkkia ja simaa kuin vappuna konsanaan. Tuoreet munkit olivat varsin pehmeitä, lämpimiä ja maittavia. Kahvilan yhteydessä on myös Pyynikin näkötorni, jonka huipulta näkee yli koko Tampereen. Aivan Näsinneulan korkeuksiin ei ylletty, mutta järvisuomalaiset näkymät olivat siitä huolimatta oikein komeat.

Pyynikin näkötorni ja kahvila

Luokkaretki korkattiin vielä bussin ruumasta löydetyillä leivosherkuilla ja koko ryhmä ikuistettiin oikeaan luokkakuvaan kahvilan vieressä. Siitä bussi porhalsikin kohti Turkua ja matkalaisia viihdytti Juno-elokuva, josta elokuvaa seuranneille jäi varmasti hyvä maku kuten koko päivästä ja kaikista herkuista.

Kiitoksia kaikille mukana olleille.
- Sakari